Päivät 9-10 | Sahagun – Mansilla de las Mulas

Sahagun osoittautui erittäin viihtyisäksi pikku kaupungiksi. Varsinkin lauantain iltariennot olivat todella mukavaa meininkiä. Ryhmää oli liikkeellä paljon ja tunnelma erittäin leppoisa ja hyväntuulinen. Baareissa maisteltiin tapaksia ja kyytipojaksi siemailtiin olutta. Mikäköhän siinäkin mahtaa olla, että espanjalainen hanaolut päihittää härmän huurteiset mennen tullen...?!

Seuraavana aamuna hieman ennen aamiaiselle lähtöä kuului ovelta kopkop ja ovelta löytyi Leila, joka ilmoitti tulleensa ryöstetyksi. Rahapussi oli kateissa ja asiaan sovittiin palattavan pikapuoliin aamiaisella. Hetken päästä naapurihuoneesta kuului kuitenkin lupaavia riemunkiljahduksia ja heti perään oveltani toinen kopkop ja Leilan ilmoitus rahapussin löytymisestä oman tyynyn alta... Sinne se oli tippunut ilmeisesti yöllä, sängyn tolpasta roikkuneesta kassista. Hyvä näin:) Aamun dramatiikasta huojentuneina suunnaksi otettiin Sahagunin ainut auki oleva kahvila, missä erittäin maukkaat bocadillot ja joka aamuiset cafe con lechet saivat päivän rutiinit raiteilleen. Päiväkin näytti valkenevan kauniin poutaisena, joten ei muuta kuin suunnaksi El Burgo Ranero.

Päivän vaellusetapille kertyi mittaa maltillisesti 18km, eli juuri sopiva sunnuntai-kävely. Matkalle ei osunut kovin montaa kylää ja caminoprofiili oli koko päivän hyvinkin tasaista ja mutkatonta lajia. Joku vääräleuka saattaisi kutsua päivän etappia jopa hieman tylsäksi kuljettavaksi..:)

Alle 1000 asukkaan El Burgo Ranero vaikutti sunnuntai-iltapäivän auringossa lähes aavemaisen hiljaiselta... Aina siihen saakka kunnes aukaisin ensimmäisen baarin oven, missä meneillään oli täysi hurlumhei... Kylän miespuolinen väestönosa oli pakkautunut baariin pelaamaan korttia, tapaamaan tuttuja ja tietysti ottamaan parit cervezat... El B Ranerosta löytyi yösijaksi mukava hostelli ja sen alakerrasta mukava baari... Eikä siinä mukavaan illanviettoon muuta osattu kaivatakkaan:)

El B Raneron majatalon baarissa ilta-siiderillä:)

Seuraavana aamuna matka jatkui tuttujen aamutoimien jälkeen kohti Mansilla de las Mulasia. Keli oli jälleen aurinkoinen ja päivästä tulikin matkan tähän asti lämpöisin. Päivän mittaan vaellushousujen lahkeet lyhenivät ja päähän soviteltiin hattuja suojaksi auringon paahteelta. Päivän 19 vaelluskilometriä olivat kokolailla jatkoa eilisen tasaisille suorille ja maiseman niukkuudelle. Kahviloita osui matkanvarrelle tasan yksi ja yllätykseksemme siellä oli samaa henkilökuntaa kuin El Burgo Raneron majatalomme kahvilassa... Näin todella oli, että sama perhe pyöritti näitä kahta paikkaa. Alle 2000 asukkaan Mansilla de las Mulas vaikuttaa (yllättäenkö?) rauhalliselta ja nätiltä kylältä:) 

Pirkko sulattelee paikallista kuivakakkua..:)

HolyCow on saapunut Mansilla de las Mulasin raitille..:)