Päivät 11-12 | Mansilla DLM – Leon – San Martin del Camino

Mansillas de las Mulasin aamusta löytyi tasan yksi avoinna oleva kahvila aamiaista varten mutta sehän riitti mainiosti meille. Polttoainetankit täyttyivät paahdetulla maalaisleivällä voin ja marmeladin kera, zurroilla, croisantilla ja suklaawienerillä... Koko hoito huuhdeltiin runsailla kahveilla vatsan perukoille, niin johan jaksoi taas palata Caminolle. Sää jatkui eilisen tapaan aurinkoisena, elohopean kivutessa päivän mittaan koko reissumme ennätyslukemiin 24C asteeseen.

Päivän 20km:n taival Leonin kaupunkiin oli kaiken kaikkiaan mukavaa maastoa ja maisemaa. Kyliäkin osui reitin varteen juuri sopivasti kahvittelu pausseja varten. 140000 asukkaan Leoniin saapuminen teki päivän etapin jälkimmäisestä puolikkaasta luonnollisesti aika urbaania vaellusta kun lompsimme esikaupunkialueiden läpi kohti kaupungin keskustaa. Päivän etapilta jäi mieleen brasilialainen Andres, joka oli hieman pidemmällä matkalla kuin me. Ukkeli oli ollut baanalla puolitoista vuotta ja saman verran oli vielä edessä. Kirjakin oli kuulemma tekeillä maailman seitsemästä ihmeestä... Minä kerroin kollega Andresille, että itse pidän kirjaa cafe con lecheistä ja bocadilloista... Andresin matka jatkuu Portugalin kautta Afrikkaan ja minun Vantaan kautta Heinolaan..:)

Liekkö helteinen vaellus-sää vai Leon mutta kaikilla tuntui olevan leijonan nälkä Leoniin saavuttaessa. Niinpä iskimme kiinni keskustan ensimmäiseen houkuttelevaan lounas-Menuuseen ja todella hyvään ravintolaan osuimmekin. Etenkin jälkiruuat veti koko ryhmän suut messingille:) Majapaikaksi Leonista löytyi erinomainen Hostelli keskeltä vanhaa-kaupunkia, Leonin mahtavan katedraalin kulmilta. Leon on järjettömän upea kaupunki. Tunnetuin maamerkki lienee Leonin katedraali mutta kyllä koko vanhakaupunki tuntuu pullistelevan toinen toistaan upeammista rakennuksista ja plazoista. Itse pidän kuitenkin kaikkein eniten vanhan-kaupungin tunnelmasta, johon pääsee parhaiten sisälle eksymällä Leonin kapeille kujille ja pieniin tapas-kuppiloihin. 

Tytöt aloittivat Leoniin tutustumisen buukkaamalla itsensä kaupunkia kiertävälle turistijuna-kierrokselle:) Itse buukkasin itseni samaan aikaa toteutuneelle jalkapatikassa tehdylle  HolyCow’n Leon-tourille:) HolyCow’n Leon kierroksella ei ollut minkäänlaista ryysistä ja muutenkin  vanhan-kaupungin ihmeet ja kummat tuli nähtyä kiitettävästi..:) Tosin uskonnollisen ohjelman runsaudesta olin hieman yllättynyt löytäessäni itseni yhden kirkon messusta ja toisen hiljaisesta rukoustilaisuudesta... Tyttöjen junarynkytys ympäri Leonia oli myös ollut kuulemma erinomainen vaihtoehto! Tourejemme jälkeen kierreltiin vielä Leonia hetki yhdessä. Lopuksi nälkäisimmät Pekka ja Leila satsasivat illallis-menuuseen ja pienempi nälkäisten kerho Maritta, Malla ja Pirkko jatkoivat hostellille tapas-baarin kautta:) Leonin ilta oli myös mukavan lämmin.

Aamuvarhaisen purppuraa Leonin raitilla.

Seuraavan aamun aamiaiselle kokoonnuttiin heti 7:30 kun majapaikan viereinen kahvila aukaisi ovensa. Caminolle lähdettiin hyvissä ajoin, koska edessä oli matkamme pisin vaellusosuus 26km. Sää oli edelleen lämmin ja poutainen mutta mutta mutta... Sääennuste pahalainen povaili sadetta niskaamme iltapäiväksi. Päivän vaellus San Martin del Caminoon kulki paljolti teiden varsia pitkin mutta onneksi useita mukavia kyliä osui kuitenkin matkalle. Kunnon sadetta emme ennen San Martinia niskaamme saaneet mutta kevyitä sadekuuroja kylläkin. Niistä selvisimme kuitenkin sadeviittojemme kanssa kuivina San Martinin Albergue-Santa Anan suojiin. 

Missä svääreissä lie matkaa nykyisin näiden kenkien kuljettaja...

San Martinin hostellin takapihan asukkeja... Illalliseksi oli yllättäen kalkkunaa...