Päivät 14-15 | Kotimatka | Astorga - HelsinkiVantaa

Tästä alkoi kotimatka bussisiivulla Astrorgasta Leoniin.

Astorgan aamusta alkoi hyvän aamupalan jälkeen kotimatka. Aluksi oli päästävä takaisin lähtöruutuun, eli Bilbaoon. Matka sujui mukavimmin ja vähimmillä bussissa istumisilla kahden pysähdyksen taktiikalla Leonin ja Burgosin kautta. Leonista matka jatkui melkeinpä samoin tein kohti Burgosia mutta Burgosissa aikaa seuraavan bussin lähtöön jäi lähes neljä tuntia. Mutta tärkeintähän ei tietenkään ole perille pääsy vaan matkalla oleminen:) Burgosissa kävimme ensi töiksemme yhdessä lounaalla. Onneksemme päivän ravintola-valinta osui napakymppiin:) Lounas-menu oli todella maittava. Allekirjoittaneen uusi jälkiruoka tuttavuus leche frita, kiilasi samointein kautta aikain maistamieni jälkiruokien "kuumaan ryhmään"... Leche fritan erikoisuutena oli anisliköörin ja kanelin sekoitus, joka sai leche fritan makuhermoja kutkutellen kihahtamaan samalla hieman tukkaan...

Plaza Mayor de Burgos.

Mainion lounaan täyttämin vatsoin oli mukava lähteä kiertelemään jo entuudestaan tutuksi tullutta Burgosin raittia. Pirkolle tarjoutui oiva tilaisuus tutustua Marittan kanssa Burgosin häikäisevään Katedraaliin. Samalla minä, Leila ja Malla istahdimme tuttuun joenvarsi kahvilaan viettämään mukavan kiireetöntä iltapäivää. Aika kului kahvitellessa niin joutuisasti, että lopulta tuli melkeinpä kiire suoriutua treffipaikallemme sovittuun aikaan ja sieltä takaisin bussiterminaaliin. Bilbao-bussiin  kerettiin kuitenkin ilman hoppua ja matka kohti Biskajanlahtea jatkui vielä parisen tuntia.

Kaffetauolla Burgosissa.

Perillä Bilbaossa majoituimme tuttuun Felixin Hostelliin. Bilbaossa jäi vielä sopivasti aikaa kippistellä hieman Cavaa onnistuneen vaelluksemme kunniaksi. Ja kun Bilbaossa kerta ollaan ja vielä sopivasti perjantai-iltana, niin tottahan toki pieni pintxos-baari kierros on aina paikallaan;) Pintxo ja tapas baarejen iloinen tunnelma ja taivaalliset makuelämykset on yksi niistä asioista joita todella jään kaipaamaan espanjasta. Veikkaanpa myös tyttöjen olevan pitkälti samoilla linjoilla.

Matkalla maan alle Bilbaon metroon.

Perjantai-illan kuhinaa Bilbaon pintxo-baarin tiskillä:)

Seuraavana aamuna kello soitti 04:15. Ensimmäinen lentokenttä-bussi lähti 05:25 ja lentomme lähti 06:45... Eikä tullut kiirekkään:) Kaikkien lennot oli valmiiksi netissä chekattu aina Helsinki-Vantaalle saakka, joten inhimillisen kokoisella Bilbaon kentällä marssimme käytännössä bussista suoraan lähtöportille ja jäi vielä luppoaikaakin... Frankfurtin kentällä koneen vaihtoon oli varattu minimaaliset 45 minuuttia mutta pyhiinvaeltajien tuulien ollessa useimmiten suotuisat, saavuimme Frankfurtiin reilut 30 minuuttia etuajassa...:) Jäi aikaa jopa "parfyymi-kaupoille" Frankfurtin tax-free:ssä...;)
Helsinki-Vantaalla tiemme sitten erkanivat kohti omia kotipesiä.

Lämmin KIITOS teille Leila, Maritta, Pirkko ja Malla!!! Kanssanne oli hienoa vaeltaa jälleen yksi kahden viikon etappi lähemmäksi Santiago de Compostelaa. Omasta ja HolyCow'n puolesta katson matkamme onnistuneen todella hienosti. Olimme varmasti myös onnekkaita mm. ilmojen suhteen, jotka olivat enimmäkseen auringon paistetta. Myös siitä saamme olla kiitollisia, että jokainen meistä pääsi omin jaloin koko matkan perille Astorgaan ja vieläpä olosuhteisiin nähden terveinä ja hyväkuntoisina. Isot kiitokset ja terveiset myös kaikille tämän blogin lukijoille! On ollut mukava lukea blogi-kommenttejanne:) Kummoista kristallipalloa siihen ei tarvita kun ennustan Camino-blogin heräävän henkiin noin vuoden päästä, kun HolyCamino3 asettuu lähtötelineisiinsä Astorgan katedraalin ovella;)

Siihen saakka... Kaikkea hyvää kaikille!!!

T:Pekka

Päivä 13 | San Martin del Camino - Astorga

San Martin del Caminon hostelli Santa Ana osoittautui mainioksi majataloksi. Etenkin Santa Anaa pyörittävä pariskunta ylläpiti moitteettomien majoituspuitteiden lisäksi yllä kodikasta ja rentoa tunnelmaa. Hostellin pihamaalla tepasteli islanninponin kokoisia kalkkunoita, mikä sai koko ryhmän veikkaamaan illallisen tulevan olemaan siipikarjavoittoinen..:) Oikeaan osuivat veikkaukset, joiden kerroin tosin olisi ollut olematon... Maukas alkuruoka-soppa antoi vatsan täytteen ohella hyvän huulikiilteen ja pääruuaksi tupsahti ranskanperunakasan päälle parkkeerattu melkoinen möhkäle kalkkunaa... Varsinainen talon erikoinen tömähti pöytään kuitenkin vasta jälkiruokien jälkeen kun isäntä ravisti hihastaan pullollisen todella jäykkää grappaa ja pari pullollista lantrikia... Tyttöjen lähdettyä grappa-kalkkunan sulattelu puuhiin huoneisiinsa, niin itse jäin vielä maksamaan illallislaskuamme baarin puolelle. Laskun maksun ohessa isäntä halusi tarjota vielä parit sulattelu-näkäräiset ja taisihan siinä sitten tunti jos ei kaksikin vielä vierähtää isännän kanssa maailmaa parantaessa:)

San Martin del Caminon sumuisesta aamusta Hostal de Obrigon upealle raitille...

Seuraava aamu valkeni sumuisena mutta sateettomana. Käsillä oli reissumme viimeiset 24km vaellusta upeaan Astorgan kaupunkiin. Päivän etappi oli maisemiltaan yksi reissumme kauneimmista, Caminon halkoessa kumpuilevaa maaseutua. Myös muutama todella viehättävä kylä osui reitillemme. Pienen sadekuuronkin saimme niskaamme mutta onneksi juuri upean Hospital de Orbigon kohdalla, missä pääsimme kahvittelemaan sateen ajaksi.

Ota mitä haluat, maksa mitä haluat, jos haluat...

Vaelluksemme päätepysäkille Astorgaan saapuessamme alkoi satamaan uudestaan. Mutta koska olimme jo lähes maalissa niin ei enää millään malttanut pysähtyä etsimään sadeviittaa päälleen. Niinpä Astorgan raitilla askel piteni ja vauhti kiihtyi kilpaa sateen voimistumisen kanssa. Samalla sovittiin, että Astorgan katedraali olisi päätepiste tämän kertaiselle vaelluksellemme. Sieltä löytyi myös mukavasti sateen suojaa ja sadetta pitelevä pyöräilijä, jonka värväsimme valokuvaajaksemme ikuistamaan tuon ikimuistoisen hetken.

Näiden vaatteiden kantajan Camino-päätepysäkki löytyi jo ennen Astorgaa...

Plaza Mayor de Astorga.

Astorga on upea kaupunki täynnä historian havinaa. Astorgassa majoituimme ehkäpä matkamme yhteen parhaimmista hostelleista. Toisaalta vastapainoksi hyvälle majoitukselle nautimme illalliseksi ehkä yhden matkamme vaatimattomimmista menuista... Eikä tarjoilija tytöllekkään tainnut osua ihan paras päivä kohdalle... Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin:) Takana on 230km vaellusta, Camino de Santiagon puolimatkan krouvi on ohitettu ja kaikki pääsivät terveinä perille Astorgaan.
¡MUY BIEN!;)

Onnellisesti perillä Astorgan katedraalin ovilla; Leila, Pekka, Maritta, Pirkko ja Malla:)

Päivät 11-12 | Mansilla DLM – Leon – San Martin del Camino

Mansillas de las Mulasin aamusta löytyi tasan yksi avoinna oleva kahvila aamiaista varten mutta sehän riitti mainiosti meille. Polttoainetankit täyttyivät paahdetulla maalaisleivällä voin ja marmeladin kera, zurroilla, croisantilla ja suklaawienerillä... Koko hoito huuhdeltiin runsailla kahveilla vatsan perukoille, niin johan jaksoi taas palata Caminolle. Sää jatkui eilisen tapaan aurinkoisena, elohopean kivutessa päivän mittaan koko reissumme ennätyslukemiin 24C asteeseen.

Päivän 20km:n taival Leonin kaupunkiin oli kaiken kaikkiaan mukavaa maastoa ja maisemaa. Kyliäkin osui reitin varteen juuri sopivasti kahvittelu pausseja varten. 140000 asukkaan Leoniin saapuminen teki päivän etapin jälkimmäisestä puolikkaasta luonnollisesti aika urbaania vaellusta kun lompsimme esikaupunkialueiden läpi kohti kaupungin keskustaa. Päivän etapilta jäi mieleen brasilialainen Andres, joka oli hieman pidemmällä matkalla kuin me. Ukkeli oli ollut baanalla puolitoista vuotta ja saman verran oli vielä edessä. Kirjakin oli kuulemma tekeillä maailman seitsemästä ihmeestä... Minä kerroin kollega Andresille, että itse pidän kirjaa cafe con lecheistä ja bocadilloista... Andresin matka jatkuu Portugalin kautta Afrikkaan ja minun Vantaan kautta Heinolaan..:)

Liekkö helteinen vaellus-sää vai Leon mutta kaikilla tuntui olevan leijonan nälkä Leoniin saavuttaessa. Niinpä iskimme kiinni keskustan ensimmäiseen houkuttelevaan lounas-Menuuseen ja todella hyvään ravintolaan osuimmekin. Etenkin jälkiruuat veti koko ryhmän suut messingille:) Majapaikaksi Leonista löytyi erinomainen Hostelli keskeltä vanhaa-kaupunkia, Leonin mahtavan katedraalin kulmilta. Leon on järjettömän upea kaupunki. Tunnetuin maamerkki lienee Leonin katedraali mutta kyllä koko vanhakaupunki tuntuu pullistelevan toinen toistaan upeammista rakennuksista ja plazoista. Itse pidän kuitenkin kaikkein eniten vanhan-kaupungin tunnelmasta, johon pääsee parhaiten sisälle eksymällä Leonin kapeille kujille ja pieniin tapas-kuppiloihin. 

Tytöt aloittivat Leoniin tutustumisen buukkaamalla itsensä kaupunkia kiertävälle turistijuna-kierrokselle:) Itse buukkasin itseni samaan aikaa toteutuneelle jalkapatikassa tehdylle  HolyCow’n Leon-tourille:) HolyCow’n Leon kierroksella ei ollut minkäänlaista ryysistä ja muutenkin  vanhan-kaupungin ihmeet ja kummat tuli nähtyä kiitettävästi..:) Tosin uskonnollisen ohjelman runsaudesta olin hieman yllättynyt löytäessäni itseni yhden kirkon messusta ja toisen hiljaisesta rukoustilaisuudesta... Tyttöjen junarynkytys ympäri Leonia oli myös ollut kuulemma erinomainen vaihtoehto! Tourejemme jälkeen kierreltiin vielä Leonia hetki yhdessä. Lopuksi nälkäisimmät Pekka ja Leila satsasivat illallis-menuuseen ja pienempi nälkäisten kerho Maritta, Malla ja Pirkko jatkoivat hostellille tapas-baarin kautta:) Leonin ilta oli myös mukavan lämmin.

Aamuvarhaisen purppuraa Leonin raitilla.

Seuraavan aamun aamiaiselle kokoonnuttiin heti 7:30 kun majapaikan viereinen kahvila aukaisi ovensa. Caminolle lähdettiin hyvissä ajoin, koska edessä oli matkamme pisin vaellusosuus 26km. Sää oli edelleen lämmin ja poutainen mutta mutta mutta... Sääennuste pahalainen povaili sadetta niskaamme iltapäiväksi. Päivän vaellus San Martin del Caminoon kulki paljolti teiden varsia pitkin mutta onneksi useita mukavia kyliä osui kuitenkin matkalle. Kunnon sadetta emme ennen San Martinia niskaamme saaneet mutta kevyitä sadekuuroja kylläkin. Niistä selvisimme kuitenkin sadeviittojemme kanssa kuivina San Martinin Albergue-Santa Anan suojiin. 

Missä svääreissä lie matkaa nykyisin näiden kenkien kuljettaja...

San Martinin hostellin takapihan asukkeja... Illalliseksi oli yllättäen kalkkunaa...

Päivät 9-10 | Sahagun – Mansilla de las Mulas

Sahagun osoittautui erittäin viihtyisäksi pikku kaupungiksi. Varsinkin lauantain iltariennot olivat todella mukavaa meininkiä. Ryhmää oli liikkeellä paljon ja tunnelma erittäin leppoisa ja hyväntuulinen. Baareissa maisteltiin tapaksia ja kyytipojaksi siemailtiin olutta. Mikäköhän siinäkin mahtaa olla, että espanjalainen hanaolut päihittää härmän huurteiset mennen tullen...?!

Seuraavana aamuna hieman ennen aamiaiselle lähtöä kuului ovelta kopkop ja ovelta löytyi Leila, joka ilmoitti tulleensa ryöstetyksi. Rahapussi oli kateissa ja asiaan sovittiin palattavan pikapuoliin aamiaisella. Hetken päästä naapurihuoneesta kuului kuitenkin lupaavia riemunkiljahduksia ja heti perään oveltani toinen kopkop ja Leilan ilmoitus rahapussin löytymisestä oman tyynyn alta... Sinne se oli tippunut ilmeisesti yöllä, sängyn tolpasta roikkuneesta kassista. Hyvä näin:) Aamun dramatiikasta huojentuneina suunnaksi otettiin Sahagunin ainut auki oleva kahvila, missä erittäin maukkaat bocadillot ja joka aamuiset cafe con lechet saivat päivän rutiinit raiteilleen. Päiväkin näytti valkenevan kauniin poutaisena, joten ei muuta kuin suunnaksi El Burgo Ranero.

Päivän vaellusetapille kertyi mittaa maltillisesti 18km, eli juuri sopiva sunnuntai-kävely. Matkalle ei osunut kovin montaa kylää ja caminoprofiili oli koko päivän hyvinkin tasaista ja mutkatonta lajia. Joku vääräleuka saattaisi kutsua päivän etappia jopa hieman tylsäksi kuljettavaksi..:)

Alle 1000 asukkaan El Burgo Ranero vaikutti sunnuntai-iltapäivän auringossa lähes aavemaisen hiljaiselta... Aina siihen saakka kunnes aukaisin ensimmäisen baarin oven, missä meneillään oli täysi hurlumhei... Kylän miespuolinen väestönosa oli pakkautunut baariin pelaamaan korttia, tapaamaan tuttuja ja tietysti ottamaan parit cervezat... El B Ranerosta löytyi yösijaksi mukava hostelli ja sen alakerrasta mukava baari... Eikä siinä mukavaan illanviettoon muuta osattu kaivatakkaan:)

El B Raneron majatalon baarissa ilta-siiderillä:)

Seuraavana aamuna matka jatkui tuttujen aamutoimien jälkeen kohti Mansilla de las Mulasia. Keli oli jälleen aurinkoinen ja päivästä tulikin matkan tähän asti lämpöisin. Päivän mittaan vaellushousujen lahkeet lyhenivät ja päähän soviteltiin hattuja suojaksi auringon paahteelta. Päivän 19 vaelluskilometriä olivat kokolailla jatkoa eilisen tasaisille suorille ja maiseman niukkuudelle. Kahviloita osui matkanvarrelle tasan yksi ja yllätykseksemme siellä oli samaa henkilökuntaa kuin El Burgo Raneron majatalomme kahvilassa... Näin todella oli, että sama perhe pyöritti näitä kahta paikkaa. Alle 2000 asukkaan Mansilla de las Mulas vaikuttaa (yllättäenkö?) rauhalliselta ja nätiltä kylältä:) 

Pirkko sulattelee paikallista kuivakakkua..:)

HolyCow on saapunut Mansilla de las Mulasin raitille..:)

Päivät 7-8 | Carrion de los Condes - Sahagun

Carrion de los Condesin majapaikan hintaan kuulunut pyykinpesu tuli tietysti (allekirjoittaneen osalta) hyödynnettyä maximaalisesti, kun se kerta hintaan kuului... Eikä pyykki tietenkään kerennyt kunnolla majatalon nihkeillä käytävillä kuivamaan, vaikka hostellin emäntä kovasti niin oli vakuutellutkin. Mutta puhdas on aina puhdasta, joten ei muuta kuin kosteahkot vaatteet reppuun ja aamupalan etsintään. Carrionin raitilta löytyikin tällä kertaa erinomaisen illallispaikan lisäksi myös mainio aamiaiskahvila. Aamun puolimetrisiä bocadilloja kesytellessämme, seurasimme aamu-tv:n sääennustuksesta kuinka koko espanjan kartta oli raapusteltu täyteen salaman kuvia ja sadepisaroita... Barcelona - Valencia akselille annettiin jopa varoitus valtavista sademääristä ja myrskytuulista... Sää kartalta löytyi kuitenkin suurennuslasin kanssa tutkimalla pienen pieni alue, missä salamoiden sijaan hymyili itse arska. Eikä me oltaisi kovin kaukana tuosta alueesta...

Vaikka matkaan lähtiessä aamu oli kuulas ja poutainen, ei monikaan tainnut varustuksesta päätellen uskoa kelin kovin pitkään sellaisena jatkuvan... Meidän lisäksi lähes kaikilla muilla vaeltajilla oli reput valmiiksi sadesuojien alla ja monilla sadeviittakin oli jo valmiiksi päällä ottaamaan päivän tuiskeet vastaan. Mutta ei, koko päivän 23km:n matkalla Ledigosiin ei tullut pisaraakaan vettä. Maiseman horisontti hukkui kaikissa ilmansuunnissa mustiin pilviin tai lyijyn harmauteen mutta Caminoa valaisi suorastaan raamatullinen valo... Tiedättehän... Juuri sellainen kotiin jaettavien uskonnollisten ilmaislehtisten kansikuvista tuttu valoilmiö...

Maisemat matkalla Ledigosiin olivat jälleen avaraa lajia. Kahvilat olivat tänään harvinaista herkkua ja ensimmäinen löytyi vasta noin 18km:n tallustelun jälkeen. Kaffet ja järjettömän maukas pinaattimunakas meinasivat siinä vaiheessa päivää viedä jo kielen lisäksi jalatkin mennesään.
74 asukkaan Ledigos on kunnon aito maaseutukylä, missä sianlanta haisee ja traktori on yleisempi näky kuin auto. Kaikki palvelut löytyivät kätevästi saman katon alta kun kylän ainut baari, hostelli ja kioski olivat samassa talossa. Ledigosin alberguesta löytyi jopa kolme privaatti-huonetta ja kaikki sopivasti juuri meitä varten tyhjillään:)
Illallis-menun kanssakaan ei Ledigosissa turhaan arvottu ja ihmetelty, vaan pöytään lyötiin sen kummempia kyselemättä lautasellinen perus-soppaa ja perään tuhdit possun kyljykset. Koko roska huuhdeltiin viinillä kurkusta alas ja homma oli paketissa. Muita Ledigos aktiviteetteja olivat lähinnä baaritiskiin nojailu ja sään tarkkailu..:)

Matkalla Ledigosiin näkee pitkälle.

Kaffetta ja välipalaa 18km:n kohdalla matkalla Ledigosiin.

Ledigosin pääkadun komeimmat ovet.

Leila kaartaa kohti Sahagunia.

Ledigosissa hyvin nukutun yön jälkeen vaellus jatkui 16km:n reippailulla viehättävään Sahaguniin. Sää jatkuu edelleen poutaisena ja oikeastaan täydellisenä vaeltamisen suhteen. Ledigos - Sahagun välille osui jo useampia kahviloitakin, tehden vaelluspäivästämme kohtuullisen kevyehkön. Sahagunin lähes 3000 asukasta ja rautatieasema saaavat sen tuntumaan Ledigosin jälkeen lähes metropolilta.

Sahagun-päivämme on matkaohjelman ns. vapaapäivä. Mutta kukaan ei ole ainakaan toistaiseksi kadonnut vielä omille teilleen sitä viettämään, vaan kävimme yhdessä mm. lounaalla. Lauantaipäivän ja 100 vaellus-km:n rajapyykin rikkoutumisen kunniaksi söimme vähän pidemmän kaavan mukaan, luultavasti Sahagunin parhaassa ravintolassa. Majapaikaksi löytyi erinomainen hostelli aivan Plaza Mayorin kulmilta, mikä näyttäisi olevan kohtuullisen baari-tiuhalla vyöhykkeellä... Suuria ennustajan lahjoja siihen ei tarvita kun veikkaan, että tänään vielä tuolle 100km:lle kippistellään;)

Sahagunin maittavia alkuruokia.

Päivät 5-6 | Castrojeriz – Carrion de los Condes

Castrojerizissa vaelluspäivä alkoi reippaasti aamulenkillä, teemana löytää auki oleva aamiaispaikka. Liikkeellä oltiin puolen kasin aikoja ja koko kylä tuntui vetelevän vielä sikeitä. Noin varttitunnin Castrojeriz skannailun päätteeksi löytyi vihdoin kahvila, mistä saatiin aamiainen, uutiset ja sää. Aamulähetyksen säätiedotus vahvisti päivästä tulevan aurinkoinen, aivan kuten muistakin lähteistä olimme saaneet jo tietää. Kenttäolosuhteet eivät kuitenkaan tällä kertaa vastanneet aivan ennusteita, vaan ensimmäisiä sadepisaroita alkoi tipahtelemaan jo ensimmäisten kilometrejen mittaan. Matkan edetessä, sade muutti muotoaan kuuroluonteisesta jatkuvammaksi. Keliin toi omat mausteensa myös puuskittainen tuuli, joka yltyi välillä ihan tosissaan repimään sadeviittoja päältämme ja piiskaamaan sateen kanssa kulkijaa. Vaelluspäivän maisemat olivat lähes puutonta kumpuilevaa aakeeta laakeeta, missä ei heti silmä pökkää. Päivän ensimmäiselle bocadillo-pysäkille sai taivaltaa kymmenkunta kosteaa kilometriä. 

Loppumatkasta Camino eteni kanavan vartta pitkin. Mallaa lainatakseni, ikuisuuden verran:) Perille Fromistaan matkaa kertyi 25km ja samalla Burgos vaihtui Palencian maakunnaksi. Fromistaan saavuimme kuin pesun ja linkouksen jäljiltä, vaikkei kuitenkaan yhtä raikkaina... Majapaikaksi löytyi siisti Hostal Santiago, joka malttoi pitää huoneiden patterit lämpimänä aina iltaan saakka. Illallispaikaksi majatalon rouva suositteli  meille kaiketi sukulaisensa ravintolaa, koska meiltä illallinen ei aivan samaa suitsutusta saanut osakseen... Olimme kuitenkin parhaamme mukaan iloisia siitä, että vatsat tulivat täyteen... Ja kun oikein vielä yritti pinnistellä, niin tieto pitkään maanviljelijöitä kiusanneen kuivan jakson päättymisestä kuulosti myös ihan hyvätä uutiselta..:)

Fromistassa hyvin nukutun yön jälkeen oli heti aamusta mukava todeta, että tällä kertaa sääennusteet pitivät 100% paikkaansa. Vettä tuli taivaan täydeltä, aivan ennusteiden mukaisesti:) Majatalon emännän puheet päivän vaellusosuuden hienoudesta eivät menneet ihan täysin jakeluun, koska päivästä tekisi kuulemma niin upean se, että Camino kulkee koko päivän valtatien reunaa... Mene ja tiedä asetelman hienoudesta mutta ainakin se piti paikkansa. Päivän koko 19km:n vaellus eteni tasaista tienvartta tasaisessa sateessa kylästä kylään ja lopulta Carrion de los Condesin raitille. Matkalla oli tasaisin 4-5km:n välein kyliä kahviloineen mutta päivän stopit jäivät siinä määrin vähäisiksi, että perille Condesiin saavuimme jo yhden maissa. Condesin hostallissa on jälleen aika sähäkkä emäntä, eikä sitä kaikkein hiljaisinta lajia... Sisäänkirjautumisen yhteydessä käteen lyötiin siivu juustoa, makkaraa ja lasi viiniä... Pattereiden mainostettiin olevan päällä nelisen tuntia ja sitten tuli pitkä luento lämmittämisen kalleudesta ja blablablaa... Sade näyttäisi jatkuvan ja sehän on Carrion de los Condesin peltomaalle hyvä uutinen:)